2014-06-19

Kolmet housut ja jämäpalaHuppari


Ehkä jännittävin ompelu urakka takana!
Tai ei vieläkään jännitys ole ohi, koska pökät odottaa edelleen hakijaansa.
Sopiikohan ne?
Onkohan se oikean kokoiset?
Ja tarpeeksi väljät, ettei kinnaa ja kiristä?
Ja tykätäänköhän niistä edes?


Mua pyydettiin tekemään muutamat collegehousut erikoismitoilla noin 10 vuotiaalle.
Kokoa näillä on reilut 150cm. 
(Olipa outoa tehdä niin isoja vaatteita kun on tyttösille tottunut ompelemaan 100cm molemmin puolin.)

Kaavan pohjana käytin jotain OB:n lökärikaavaa, mutta muokkasin sitä reilulla kädellä,
 lisäsin taakse korkeutta reilusti,
levensin lantiolta
 ja tein takaa haarakoukun (vai miksikä sitä sanotaan..?) suuremmaksi.

Kankaiksi valikoitui Kestovaippakaupan joustocolleget.
Resorit samasta paikasta.
Kankaan joustavuuteen olin kyllä vähän pettynyt.
Joustocolleget, joita omista varastoista löytyy joustaa paljon enemmän..
Tiedänpä tuonkin asian seuraavaa tilausta tehdessä. 


Taskut sovelsin omasta päästä.
Olis ollu niin tylsät ilman mitään jujua.
Vaikkakaan pyörätuolissa istuva tuskin taskuja tarvitsee.. 


Lopuksi tein yllätykseksi jämätilkuista housujen saajan enotettavalle hupparin koossa 80cm,
mutta se kyllä taitaa olla vielä kauan iso reilu puolivuotiaalle, koska meidän kohta kaks veellekkin se oli passelin kokoinen, lyhyitä hihoja lukuun ottamatta. 
Toivottavasti tulee hupparikin käyttöön. :) 

Hupparin tähtikangas on Eurokankaasta, vetskari Hanhelilta.

Kerrankin sain kankaan menemään niin loppuun, että jäljelle jäi kasa pientä silppua!
Aika palapeliä hupparin teko olikin. 
Takapalan sain kokonaan mustasta yhdestä palasta, muut palat onkin sitten koottu jämistä,
huppukin on tehty 7 palasta! :)

Niin ja vielä lisäyllärinä meiltä saa kourallisen kissinkarvoja mukaan! 
Toivottavasti eivät ole kovin allergisia.




 

Lopuksi on vielä pakko lisätä oikea reality kuva, joka usein sysätään pois blogeista, potkitaan tavarat sivuun kuvista, että kaikki näyttäisi olevan tiptop.
Niin tein minäkin housukuvia ottaessa.
Mutta ehei, meillä ei ainakaan ole paikat järjestyksessä.
Kattokaa vaikka!
Mutta tämä on sitä elämään, lapsiperheen elämää, arkea.
Välillä ihanaa sellaista,
välillä uuvuttavan raastavaa,
välillä taas tasaisen seesteistä,
päivästä ja hetkestä riippuen.
Tosinaan kaikki tunteet mahtuu samaan päivään, useimmiten mahtuu.


Mutta nyt tällä hetkellä paikat on tiptop, uskokaa tai älkää. 
Pesin jopa lattiatki äsken Juhannuksen kunniaksi!
Leivoin vähän kakkuja, että pärjätään,
Brita-kakkua, Amerikkalaista juustokakkua ja Päärynä-kinuski-aurajuustokakkua.
Nam.
En malta odottaa huomista, että pääsee äitin grillipöytään ja allekirjoittajan kakkupöytään.



Elämä on herkkua!

Iina

P.S. Herkutelkaa tekin ja viettäkää kiva keskikesän juhla! 
Joten HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE jos ei enää nähdä!